maanantai 4. kesäkuuta 2018

Huutavanholma,Tahkon portaat ja muita ihmeitä

Etsi polku
Lehtojensuojelualue Huutavanholma Tahkomäen kupeella oli syy lähteä patikoimaan. Jo alkumatkassa kaatuneiden puiden järkyttävä määrä pani miettimään, mennäänkö eteenpäin vai lähdetäänkö takaisin.


Päästiinpä Huutavanholmaan lehtojensuojelualueelle. Tämä on yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Puro kolistelee osittain näkyvissä, osittain kivikon alla. Ehkä se riittää ihmeeksi. Tosin kasveja voisi bongailla ellei olisi hyttysparvi kintuissa.

Tuleepa jumppatuokiot samalla, kun loikit puiden yli, ali ja kierrellen polkua silmällä pitäen. Matka on kohti Tahkon huippua. Ihan kuka vain ei tällaiselle polulle halua lähteä.

Näköaloja alkaa aueta lähellä korkeinta kohtaa. Puiden latvat on aika säännöllisesti menneet poikki talven lumikuormissa.


Näkymä laskettelurinteiden sivusta Syvärille. Sääskiniemen matkailualue saa jäädä hiljaiseloonsa.


Tahkon huipulta löytyivät nämä melko uutukaiset portaat. Nyt siis niitä alaspäin astelemaan.

Suuri levähdyspaikka penkkeineen.

Askelmia riittää, ja huomenna pohkeet kiittää.

Maisemien katselu rajoittuu melkein sinne levähdyspaikalle, koska portaat ovat metsävyön sisällä.

Portaiden alapää on pramean leveä. Suomalaisuutta jäätiin kaipaamaan,
varsinkin kun ihmisiä tavattiin vain puolenkymmentä, hekin enimmäkseen urheilijoita.

Reippaasti 4km pitkä, melkoisen vaivalloinen retki tuli tehtyä parissa tunnissa. Sitten istuuduimme autoon ja ajoimme kaunista Sänkimäentietä kohti Kuopiota. Sänkimäki sijoittuu Tahko-Kinahmi-selänteen ja Siilinjärven väliin.

Suomalaisuutta ja perinteistä maisemaa löytyi lopuksi Sänkimäeltä,
jossa edelleen portaat kutsuivat.
Varpumäen näkötorni on hyvässä kunnossa.

Näkymiä voi ihastella jokaiseen ilmansuuntaan. Sänkimäki on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue komeine viljelyksineen. Tuonne taivaanrantaan jää Tahkomäki, oikealla nousee puolestaan Kinahmin selänne.

Katse Kuopioon päin. Esi-isien kylillä ollaan ja mieli rauhoittuu.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Talvinen Pisa

Pyhä paikka Pisa tulee aina olemaan uudenlaisia elämyksiä tulvillaan. Niin nytkin tammikuussa, kun tykkylumiset puut huojuivat korkeuksissa ja saivat kulkijan mielen nöyräksi.
Salmenpellontieltä lähtevällä polulla oli aavistus siitä mitä tämä oikutteleva talvi on puustolle tehnyt.

Monet latvat ja latvukset olivat saaneet kumartua maahan asti.

Maasto oli täynnään katkenneita suuriakin puita. Tämä kuusi seisoi vielä vakaana.

Polun varrelle oli syntynyt valoisia aukioita puiden kaatuessa tuulissa ja raskaan painon alla.

Pisan jyrkänteelle tullessa lumen ja huurteen valkoinen väri muuntui sadoiksi sävyiksi.



Pyhät puut - rauha

Pienet haasteet antavat lisäpotkua kohti huippua

Valkoinen









Holvien kautta historiallisille rajoille



Täyssinänrauhan rajamerkkien luona









Ahmimme talven runsasta kauneutta, huokailemme.

Tornille kiivettyämme maisema näyttäytyy varsin laajasti, vaikka on pilvinen päivä

Näkötorni on huurtunut melkein umpeen, mutta ei se nousemista haittaa.

Lastukosken suuntaan

Takana Tahko

Kypäräinen ja Ala-Siikajärvi taustalla



Parhaita elämyksiä parhailla paikoilla
Pisa on huippupaikka niin kesäiselle kuin talviselle retkelle. Salmenpellontieltä on suorin yhteys Pisan huipulle, vaikkakin nyt on kaatuneita puita polun päällä. Osaava retkeilijä ei kuitenkaan eksy, vaikka joutuisi kiertämään hiukan, elämykset korvaavat vaivan.
Kohde on Metsänpiian suosikki numero 1. Tuletko mukaan ensi kerralla?

maanantai 6. helmikuuta 2017

Uuden blogin rustaamista

Uusille retkille on saatava lisää tilaa. Tänne siis lisäilen uudet jutut ja  siirrän myös entisiäkin retkikuvauksia. Pikkuhiljaa...

torstai 11. lokakuuta 2012

Haminalahden kulttuuripolku

Kuopion Haminalahdessa v.2006 avattu luontopolku kulkee von Wrightin taiteilijaveljesten kotimaisemissa. Nämä maisemat saivat olla myös kuuluisan "Taistelevat metsot"-taulun innoittajana. Haminalahti on nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi v.1993.


Polku alkaa varsinaisesti Haminalahden leirikeskuksen pihasta ja kulkee jonkin matkaa kylätietä myöten ja sitten poiketaan metsään. Tässä metsäosuuden alkua.
Metso-logolla merkityllä, 3,1km pitkällä polulla pysähdytään nälöalapaikoilla, joista on näkymät Kallaveden Haminalahdelle.


Metsät ovat talousmetsiä, joten eri-ikäistä puustoa ja aukeampiakin paikkoja löytyy.


Kylän keskeisellä paikalla näkyvän pellon takana on edelleen Haminalahden Hovi, jonka von Wrightit omistivat v.1759-1911. Vilkas Karttulantie särkee hiukan idylliä.


Matkalla on opastauluja von Wrightien taiteesta ja niistä maisemista, sekä kulttuurista jotka vaikuttivat taiteen syntyyn. Jyrkänteet inspiroivat edelleen.


Lahden toisella rannalla on Hukanniemi, jossa on Haminavuori ja sen luonnonsuojelualue.


Vasemmalla näkyy Pirttisaari, takana Salonsaari, joka on kuulunut von Wrightien suvulle aikanaan, ja oikealla Hukanniemi.


Suopellonmäellä komealla jyrkänteellä on pöytä penkkeineen levähdystä ja eväitä varten. Kyllä näitä maisemia katselee mielellään rauhassa ja kiireettä.


Jylhät kalliot nousevat eteemme Aittakalliolla.


Kohta löytyy pieni luolakin.




Tästä pääseekin hyvin rappuja pitkin ylös. Hyvin hoidettu kohde.


Näin pienessä luolassa on tuskin ollut kenellekään suojaa. Mutta ainahan edes pieni "huone" on kiinnostava.


Toisaalta itse olen hiukan hulluna lohkareitten peittona olevista sammalista.


Kalliojyrkänteet jäävät.



Kulttuuripolun korkeussuhteet ovat vaihtelevat ja monipuoliset. Matka ei ole liian pitkä lapsillekaan, kun vain osaa pitää innokkaat kulkijat polulla. Leirikeskuksen pihassa on nuotiopaikka, laavu ja käymälä, mutta puita kannattaa olla itsellä mukana. 


Rengasreitin jatkeeksi voi kulkea vielä 1,2km:n mittaisen piston Mustalahden rantaan, josta näkee Pirttisaaren huvilan, joka kuuluu yhä taiteilijaveljesten suvulle.