Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohjois-Karjala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pohjois-Karjala. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kolvananuuro Pohjois-Karjalassa


Kolvananuuron luonnonsuojelualue sijaitsee Kontiolahden ja Enon kuntien mailla Pohjois-Karjalassa. Rotko on osa kymmenien kilometrien pituista jyrkkärinteistä murroslaaksoa. Luonnonsuojelualue on noin neljä kilometriä pitkä ja noin neljäsataa metriä leveä. Retkelle uuroon pääsee molempien kuntien omilta pysäköintipaikoilta.

Kontiolahden P-paikalla on opastustaulut, pöytä penkkeineen retkievästelylle,
 sekä kuivakäymälä.


Rotkolaakso muodostui viimeisen jääkauden aikana, kun jäät virtasivat ja hioivat rotkoa syväksi.
Kolvananuuro on Suomessa ainoa paikka, jonka kalliot on todistetusti syntyneet kerrostumalla.
Tämä voisi olla yksi esimerkki kerroksista.


Tästä matkaa voi tehdä niin Kolille kuin Patvinsuolle saakka. Välietappeja on laavuineen polun varrella. Me valitsimme Uuronreitin, jonka pituus on noin 5 km. Ajankohtana helluntai 2015, toukokuun 24.pv.


Polku voi olla jossakin kohdin kovin herraskaisen leveä, muttei juuri tämän jälkeen.

Vuoden luonnonkukkienpäivän teemakasvi tänä vuonna oli tupasvilla.
Tässä se kukkii juuri toukokuun lopulla ennen kuin valkoiset siementupsut valmistuvat.


Pieni Koirilampi sijaitsee jo alkumatkassa. Se on kasvamassa umpeen hiljalleen.
Suuri Koirilampi jää taaksemme ja jää tällä kertaa retken ulkopuolelle.

Musta vesi näyttää pohjattomalta ja kuvastelee rannoilta kohoavaa seinämää.


Lammen rannalla on kuivakäymälä ja tulipaikka, joka kannattaa hyödyntää, koska tällä retkellä toista ei tule vastaan.


Soistuminen saa kuuset kuolemaan lammen rannalla.
Luonto muuntuu, niin kuin aina.
 Luonnontilainen metsä hoitaa itse itseänsä.


Koirilammesta lähtee puro virtaamaan pitkin uuron pohjaa,
välillä peittyen kivien alle.
Tässä puron pohjalla näkyy raitaisia kiviä,
eiköhän liene juuri niitä kerrostuneen kallion murikoita.



Polku on vaativa ja kysyy vaeltajalta tasapainoa ja ketteryyttä. Kaatuneet puut voivat aina olla yllätyksenä edessä.


Rotkossa on kuljettava huolella, ja mihinkäs sitä kiire olisi, paljon on ihmeteltävää ympärillä. Lumilänttejä ja jäätäkin on askeleiden alla.

Eroosio vierittää kivilohkareita rotkon seiniltä alaspäin.

Rotkossa valo ja varjo taistelevat. Toukokuun lopussa on vielä kasvustot pieninä alkuina,
koska lämpö- ja kosteusolosuhteet vaihtelevat näkyvästi.

Vaateliaat kasvit viihtyvät täällä,
ja itse koetin tunnistaa missä kasvaisi myyränporras.
Olisiko se tämä?


Kallioseinämiltä näkyi ainakin tunturikiviyrtti, ja kesän edetessä tulee runsaasti lehdon kasveja. Rotkon seinämät nousevat jylhinä.



Polku rotkossa on vaativa, eikä apua ole lähellä,
 joten viisainta on ottaa mukaan matkakumppani ja ensiapulaukku.





Puron virtaavassa vedessä uiskenteli lukuisia mutu-kaloja.


Tähän aikaan saniaisviidakot eivät rehota vielä, mutta kesällä ne
voivat peittää jopa kulkijan. Lehdon rehevyys on varmasti elämys.

Kotkansiipi on levinnyt tänne voimakkaasti,
kuten muutkin saniaiset.
Tervehdys metsältä



Rotkon pohjalta noustuamme länsipuoleiselle reunalle, näkökulmat muuttuvat. Seinämät nousevat uuron pohjalta jopa 70-80 metriä.

Nousemista riittää rotkon reunalle kiivetessä.


Kauneimmat maisemat ovat länsireunalla. Jyrkkien kielekkeiden päällä täytyy varmistaa turvallisuus.



Kolvananuuro on maisemallisesti arvokas, kasvillisuudeltaan runsas, geologisesti mielenkiintoinen sekä erämaatunnelmaltaan yksinkertaisesti huippukohde patikoinnille. Voit tunnistaa hyvin peukaloisen laulun uurossa kulkiessasi. Ehkä näet haukkojen liitelevän laakson yllä. Pohjoisen ja etelän kasvillisuuden, varjon ja valon, kuivan ja kostean vuorottelu tekee tästä kohteesta rikkaan ja paljon antavan.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Rauanjoki Pohjois-Karjalassa


23.5.2014 kevätmelonta uudella seudulla, Polvijärven Rauanjoella kiinnosti. Sää oli tilattu jälleen aurinkoiseksi.


Aloituspisteeksi valitsimme Multavierun Polvijärven kunnan rajamaiden liepeillä, josta lähtien joki oli varsin kivinen ja matalavetinen.


Alkutaival ei paljon antanut lepotaukoja ja aikaa maisemien katseluun. Mutkia alkoi olla jo ja se kivinen reittiosuus jatkui.


Oikeastaan pientä koskentynkää riitti kaiken aikaa.



Ensimmäinen lepotauko pidettiin mielenkiintoisella hiekkasärkällä, joita lopulta oli koko loppumatkalla uusia ja yhä uusia. Olimme tässä vaiheessa ohittaneet Kansalanmyllyn pohjapadon kantamalla kanootti sen ohitse. Tässä jo pääsi lepäämään.


Rauanjoki on kaivautunut hiekkaiseen maahan ja mutkittelee äärimmäisen paljon muuntaen edelleen kulkuväylää. Missään en ole niin mutkaista jokea nähnyt.
Tässä linkki kartalle.
Joen ympärillä on "rosvohotuja", joiden syntymekanismi ei aivan vielä selvinnyt.



Tiaissärkän laavulla levähdimme. Olimme puolimatkassa. Laavu on Metsähallituksen hoidossa, ja oli edustavassa kunnossa.



Tiaissärkän laavu palvelee niin patikoitsijoita kuin melojia. Melonta lienee kuitenkin melko harvinaista täällä, koska reitillä on lukuisia kaatuneitten puitten esteitä.



Nokipannukahvit tulivat tarpeeseen, oltiinhan selvitty totaaliesteistä, joen poikki kaatuneista järeistäkin puista. Nyt ei enää kivinen pohjakaan tärissyt kanootin alla. Vettä ja virtaa tuntui riittävän, joten sujuvien väylien valikointiin ja ohjailuun sai keskittyä.



Tiaissärkän laavullakin näkee joesta vain osan, mutkat kääntyilevät edestakaisin.




Melontaretkemme loppui Välisärkän metsästysmajan rantaan, jossa toinen automme odotti valmiina. Matkaa tuli noin 22km. Mutkaisuus ja esteet kivikkoineen teetättivät töitä ja pitivät hereillä. Sää oli kaunis, lukuisat rantasipit ilakoivat joella edessämme lennellen. Muutama leppoisa koskikin saatiin elähdyttämään oloa, toki niitä olisi saanut olla enemmän.
Rauanjoki ei ole erityisen suositeltava varsinkaan aloittelijoille, mutta jos elämään haluaa hiukan jännitystä ja selviytymisen meininkiä, niin tässäpä yksi vaihtoehto kumminkin!