Pienet lähiluontoon

Marraskuinen ja aurinkoinen lauantai sopi hyvin pienimpienkin retkeilijöiden lähiluontopäiväksi.

Leppävirran Paajalanmäellä on kuntopolkuja  ja latuväyliä, sekä nyt myös frisbeegolfrata. 

Me lähdimme etsimään kesällä valmistunutta laavua.

 Konnuksentien ja Heinävedentien risteyksestä on helppo lähteä mäkeä kohti.

Laavu on rakennettu noin kilometrin matkan päähän Konnuksentiestä.

Tulipaikka on pystytetty laavun sisään sateelta suojaan. 

Maisema avautuu pohjois-koilliseen yli Rauvastenlahdentien ja Konnuksentien.

 Kaukomaisemassa näkyvä vesi on Vuoksenvesistöä, Kallavedeltä Unnukkaan.

 Marraskuussa auringonvalo on keskipäivälläkin matalalla. Säteet poimivat vihreän.

Paluumatkalla jatkoimme kuntopolkua alas virran rantaan. 

Herkullisen runsas kallioimarrekasvusto riemastuttaa.

 Leppävirran korkea kaarisilta on alhaalta käsin aika mammutti.

Ylös aiotaan tuolta sillan kupeelta puuportaita pitkin.

 Ja hyvin noustiin pienimmänkin omin jaloin.

Sillalla ollaan korkealla, mutta onneksi kaiteet ovat nykyaikaiset ja turvalliset.

Sillasta faktatietoa tässä.

Melonta - parasta vesilläoloa

Melonta on ollut ensimmäinen tapa liikkua vesillä.
Melonta on monipuolista. Se on urheilua, virkistystä, matkailua, kuntoutusta. Se on yksilö- ja joukkuelaji.
Melonta sopii aloittaa myös varttuneessa iässä. Melonta ei ole vaarallista.
Melomalla saat ainutlaatuisen luontokokemuksen. Miten muuten voisit olla niin lähellä vettä, tuntea olevasi oikeasti vesillä?
Näin on todennut liikuntatieteiden tohtori Béla Pavelka, joka tutki väitöskirjassaan avovesiliikunnan, erityisesti melonnan luonnonympäristöä sekä yhteiskunnallista ja järjestötaloudellista toimintaympäristöä.

Melominen on hauskaa ja helppoa. Meillä sitä voi kokeilla ja yllättyä sen ihanuudesta!

Leväranta

Jo heinäkuussa löysin kartan ja kompassin avulla tämän mielenkiintoisen paikan Sorsaveden Rengonlahden suulta Levärannasta, Leppävirralta.

Tämä "luolasto" koostuu halkeamaverkostosta, jota peittää moreenilohkareikko.
Kivilaji on porfyyrinen graniitti, joka sisältää hajarakeita.

Luolaan pitäisi viedä kolme sisäänkäyntiä, siellä pitäisi olla kolme huonemaista tilaa,
 joiden lattiana on louhikkoa ja kalliota.

Luola on geologisesti merkittävä, suojelun ja opetuksen kannalta arvokas kohde. Ympäristöministeriön julkaisemaan sarjaan Suomen Ympäristö, Luonto ja luonnonvarat kuuluu Tapio Kananojan laatima Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Pohjois-Savossa- julkaisu, josta löytyy myös Levärannan luola.

Kivikolla kulkeminen ei ole helppoa ja vaatii tarkkuutta. Toisaalta lohkareitten jäkäläpeitteet kuluisivat piloille, jos täällä kuljettaisiin ahkerasti.

Tällainen luonnonmuistomerkki voidaan rauhoittaa. Päätöksen siitä tekee asianomainen kunta alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella.

Luola on osittain viereisen järven pinnan alapuolella.

Luolaston jälkeen rannan metsä jatkuu sekaisena tuulenkaatojen takia.

Luolaa kutsutaan Punaiseksi luolaksi ilmeisesti johdantona tarinoista, jotka kertovat punakaartilaisten pitäneen sitä pakopaikkanaan.
Itse en luolan sisälle hirvinnyt mennä, koska oli yksin liikkeellä. Ehkä palaan tänne joskus uudestaan, mutta järveltä käsin.