Karhonsaari - menneen ajan aarre

Karhonsaari Kallavedellä, Kuopiossa, on pala eletyn elämän ja ihmisen käden jäljen jättämää historiaa. Siellä on kaksi luonnonsuojelualuetta, jotka nekin ovat vierailun väärti. Mutta suurimman elämyksen tuottaa puulajipuisto polkuineen. Kesän vihreydessä kuljet kuin paratiisissa, niin lumoavaa on saaren luonto.

Saari on varattu luonnon ystävien virkistyskäyttöön. Etelärannalla on laavu jätepisteineen ja käymälöineen. Pohjoisrannalla on isoille veneille tarkoitettu laituri, ja vastarannalta Ranta-Toivalan rannasta voi lainata venettä tai tulla omatoimisesti kanootilla Toivalansalmen yli ison laiturin viereen.

Saaren historia on tarina sinänsä. Karhonsaareen perustettiin Pohjois-Savon ensimmäinen höyrysaha 1870-luvun puolivälissä. Se työllisti parhaillaan parisataa ihmistä, lisäksi siellä toimi muutaman kymmenen vuoden ajan myllykin. Sahan toiminta loppui 1910-luvulla. Tässä lienee muistoesine noilta ajoilta.

Lehtokasvillisuus on saaressa runsasta ja rehevää. Monipuolinen eläimistö viihtyy siellä myös. Saaressa näkyy Kymi-yhtiön vaikutus vuosien 1916-1982 välillä. Siellä harjoitettiin maataloutta ja siellä sijaitsi metsänhoitajien kesänviettopaikka. Tilanhoitaja piti huolessaan 11 ha peltoja ja monipuolista karjaa. Metsänhoidossa kokeiltiin useita ulkomaisia puulajeja, joista osa kasvaa nykyisinkin saarella.

Saaren itäpuolella on yhä pystyssä punatiilinen kuivaamorakennus, joka kuuluu Pohjois-Savon luontopiirille.

 Sahateollisuusajoilta ei muita rakennuksia ole säilynyt.

1960-luvulla saaren pellot metsitettiin ja karja hävitettiin. 1980-luvun alussa saari tuli Kuopion kaupungin omistukseen. Osa istutetuista pelloista avattiin ja nykyisin suojelualueen ulkopuolisia metsiä hoidetaan puistometsinä. Täällä mm. jalavia ja salava.

Puulajipuistossa on noin 90 erilaista puuta ja pensasta. Kymi-yhtiö istutti 1916-1957 kolmisenkymmentä erilaista puuta ja pensasta. Saaren kunnostus alkoi 1980-luvun lopulla ja istutettujen puiden ja pensaiden lajit lisääntyivät.

Nykyiset puulajipolut kiertävät saaren itäosissa, jossa esitellään noin kolmekymmentä kohdetta, Nimikylttejä on 80 puu- ja pensaslajin kohdalla. Metsälehmukset lienevät saaren vanhimpia. Polut ovat todella helppokulkuisia ja sopivat niin lapsille kuin vanhuksillekin.

 Kallaveden Kelloselkä aukeaa etelärannan laavupaikalta. 

Länsiosassa saarta kulkee luonnonsuojelualueiden kautta Karhonkierto. Etelässä rannan kalliomännikkö nousee Kokkovuoren rinteellä.

Ranta-Toivalan puolella Virtasalmen yläpuolella kohoaa jyrkkä kallioharjanne. Molemmat kalliot kuuluvat Natura-2000-verkostoon ja ovat suojelualueita, joita pidetään luonnontilaisina aarnialueina.

Karhonsaari mainittiin Suomen sodan (1800-luvun alku) yhteydessä. Toivalassa oli armeijan tukikohta ja Karhonsaari oli hyvä tähystyspaikka. Joukkojen johtajana toiminut eversti Sandels on saanut nimikkokivensä kallioharjanteen päälle. Hänen aikojen kiviä ne eivät kuitenkaan ole.

Metsänhoitajalle on omistettu muistokivi huvilarakennusten lähelle.

Polkuja riittää kierreltäviksi. Nämä pitkospuut johtavat pienen lammen ympärille.

Pesäkuusi

Kartiovalkokuusi

Savo-Karjalan luontopiirin hallitsemat jäljellä olevat rakennukset ovat lähinnä pohjoisrannan puolella. Rakennuksia käytetään mm leirikäytössä ja tapahtumissa. Vuokrauskäytännöstä ja saaresta lisää tässä.

Toivalansalmi ja rantasauna elokuussa 2017.

Saarireissu oli suuri elämys ja sen haluaa kokea uudelleen, ehkä keväällä, kun linnut ja koko vihreä luonto herää kukoistukseen.

Tällaisten luontokohteiden toivoisi säilyvän arvokkaana retkikohteena jälkipolville historioineen. Kallaveden vesi ja rannat tulisi säilyttää niin puhtaina kuin mahdollista, jotta terveellinen elämä olisi meille kaikille tarjolla nyt ja huomenna. Pidetään luonnon puolia!

Retki tehtiin elokuussa 2017

Tietolähteenä käytetty saaren opastaulua 

Kartta kohteesta 

Niittylahden retkeilyreitillä ensimmäisenä luonnonpäivänä 31.8.2013

Ulkoilu- ja retkeilyalue Vehmersalmentien (nro 539) varressa Kuopion kaupungin alueella tarjoaa levollisia maisemaelämyksiä ja luonnonrauhaa.

Kymmenen kilometrin mittainen retkeilyreitti yhdistää kaksi luonnonsuojelualuetta toisiinsa, Tonkkurinmäen ja Mustamäen luonnonsuojelualueet.

Tonkkurinmäen selänne upeine männikköineen.

Tämä selänne rauhoitettiin vuonna 1974 merkittävänä geologisena kohteena,
 luonnonmaiseman ja metsäkasvillisuuden suojelualueena.

Selänteen päälle kiipeämistä helpottaa muutamat portaat.

Selänteen korkein kohta on 143 m merenpinnasta. Komealle, tasaiselle kivelle nouseminen kannattaa, sillä maisema aukeaa kohti Kuopiota ja Kallavettä. Näköalapaikkoja löytyy lisää pitkin selännettä.

Retkipolku kulkee osin metsänhoitotietä, jolta poikkeava polku ei kovin hyvin hahmotu heikosti näkyvien merkintöjen takia. Tämä ongelma on hyvin monella retkeilyreitillä, ja saattaa usein eksyttää.
Polun varrella kohtaamme pikkuisen Joutenlammen.

Järeiden kuusten katveessa on turvallista kulkea, vaikka mistäpä sitä tietää, millaisia otuksia kivien takana kurkkii!

Tässä vaiheessa alkaa jo evästauko tulla mieleen, ja kaivataan tulevaa laavua.
Vaan laavu olikin niin miehitetty, että matkaa oli pakko jatkaa ja etsiä eväspaikka sammalkiviltä. Laavu on pikkutien päässä, joten sinne on helppo tulla vaikka autolla ja kuljettaa isommankin eväskuorman tulille.

Saavutimme lopulta Mustamäen luonnonsuojelualueen, jossa on useita katselupaikkoja kallioisilla jyrkänteillä. Mustamäki on suojeltu v. 1974 geologisena muodostumana ja metsäkasvillisuuden ja maiseman suojelualueena.

Kalliot nousevat nelisenkymmentä metriä järven pinnasta. Paikoitellen kalliot putoavat pystysuorasti veteen. Alla siintelee Mustajärvi.

Vihreässä sammalmetsässä virtailee metsäpuro.
Sen värikkyys pysäyttää.

Kaupunki on hankkinut katselutornin v.2012, ja sieltäpä kelpaa maisemia tutkia ja kiikaroida.

Rytmikkäät kivet pistävät silmään retken loppupuolella.

Niittylahden retkeilyreitti alkaa ja loppuu tässä puuvanhuksen luona. Se on Kuopion kaupungin Harjulan tilalla kasvanut petäjäpuun latva. Harjulan tilan omisti eversti, ritari, Suomen sodan sankari C.L.Lode. Puu on ollut historiallisesti ja maisemallisesti arvokas Kuopiossa. Sen ikä on arviolta 240 vuotta. Turvallisuussyistä se oli kaadettava v.2005, ja sen latvaosa on tuotu Niittylahteen, jonka takamaita Lode aikoinaan omisti. Tyviosa seisoo edelleen Kuopiossa Niuvantien risteyksessä.

Neulamäen luontopolut

Neulamäen selänne on yksi Kuopion suosituimmista ulkoilu- ja virkistysalueista. Noin vuosi sitten sinne on uusittu kolme eri mittaista luontopolkua, jotka kulkevat suurimmaksi osaksi luonnonsuojelualueella. Polkuja voi yhdistellä mielensä mukaan. Niin mekin teimme.

Helppokulkuinen polku alkaa Kolmisoppi-järven yhdestä kulmasta.
Matkan varrella on alueen luonnosta kertovia opastauluja.

Kolmisoppi-Neulamäen alue on jo 1800-luvun lopulta asti tunnettu monipuolisena lehto- ja kalliokasvillisuudestaan.

Vuorilammesta Kolmisoppeen laskeva puro on marraskuussakin mielenkiintoinen.

Kallioperän liikahdusten seurauksena muodostui murtumalinjoja,
joihin mannerjäätikkö aikanaan koversi rotkolaaksoja.

Vuorilampi ja sen puro ovat tällaisessa rotkolaaksossa. Lammen rannalla on tulipaikka retkeilijöiden käyttöön.

Suuri Neulamäki on noin 200m meren pinnan yläpuolella ja 120m Kallaveden pinnan yläpuolella.
Kuvassa Vuorilampi.

Kuljimme vanhan metsän polkua ja yhdistimme sen Neulamäen kiertoon. Suokorven läpi päästään pitkospuita pitkin. Neulamäen kierto on noin 5,6km pitkä.

Polku nousee kuivemmille rinteille.
Siirtolohkareet ovat kuin piilossa oleva kohtaamispaikka.

Ihastuttavat kallioimarteet eivät vähästä kylmästä hyydy.

Näistä lohkareista tulee väistämättä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä mieleen.

Vuoriperänniemen näköalapaikalta lounaaseen
näkyy mm. Haminalahden maisemia ja Kallavesi.

Pian olemme Tervaruukin ulkoilumajan lähellä avonaisessa maisemassa, jossa kesällä kukkii niittykukkaset ja läheisen rannan sorsat tulevat ruokailemaan.

Sitten alamme kiivetä Neulamäen jyrkimmälle osalle.

Tuulenpuuska suihkuttaa puiden lumia päällemme.

Neulamäen alue on muodostunut Suomen kallioperän vanhimmista kivilajeista, jotka ovat yli 2500 miljoonaa vuotta vanhoja. Pääasiassa alue on pohjagneissiä.

Vuorilammen koillisrannan korkea jyrkänne on osa 2km pitkää jyrkänneketjua. Kalliojyrkänteessä ja sen alla on useita luolia. Vuorilammen pää näkyy puiden takana tummana.

Lumista kuusikkoa voisi katsella näiltä näköalapaikoilta pitempäänkin,
mutta tuulinen sää vie eteenpäin.

Edelleen Vuorilampi siintelee tummana laaksossa ja kauempana Kallavesi.

Mäeltä laskeutumista on osin helpotettu puuportain. Sunnuntairetken aikana huomasimme, että ihmiset ovat löytäneet nämä polut ulkoilu- ja virkistymispaikakseen. Ja hienot on maisemat virkistäytyäkin!
Lehdon rehevät kasvit ja vanhan metsän lukuisat eläimet ovat taatusti elämyksellistä kokea yhdessä upeiden maisemien kanssa kesäiseen aikaan. Mutta poluille kannattaa lähteä aina kun vain pääsee.