tiistai 23. lokakuuta 2012

Tahkomäki - paljon muutakin kuin talviurheilua


Nilsiän Tahkomäki on mukavan rauhallinen patikointipaikka syksyllä, kun luonto on värikäs ja raikas, ja kesäsesonki turistikohteessa on ohi eikä pikkujouluaika ole alkanut.
Patikointireittejä on mahdollista suunnitella oman mielensä mukaan yhdistelemällä tai pilkkomalla taipaleita. Me ajoimme auton Syvärinrannan Hiekkoniemeen, josta toisella autolla Tahkomäentien alkupuoliskolle, Välimäen länsipuolelle. Patikointi alkoi heti vaihtelevalla maastolla aamuisen auringon kuivatellessa kasvillisuutta.


Täällä jo näkymät ympärillämme alkavat laajentua.




Metsänhoitotoimet antavat lisää volyymia näköaloille. Välimäki on Tahkon korkein huippu, 314,5m, mutta polku kulkee huomattavasti alempana.


Täällä on tilaa ja avaruutta, ystävinä hirvikärpäset, mikäli retkeilet täällä syksyllä.


Aikaa yksityiskohtien tarkkailuun kannattaa aina varata.


Joskus maasto muistuttaa pohjoisen vaaroja ja tuntureitakin.


Joskus eteen tulee paljas aukkohakkuualue.


Polku vie Huutavanholman kasvilajistollisesti arvokkaalle lehtojensuojelualueelle.


Retken vaikeakulkuisin osuus on juuri täällä.


Lehdon keskellä pulppuaa puro, jonka reunoilla kasvaa sanikkaisia.


Kasvillisuutta voisi jäädä tutkimaan pitemmäksikin aikaa, mutta ehkä keväällä olisi otollisempi aika.


Polulla on puron reunoilta kaatuneita puita, joten niitä ohitetaan vain tukevilla kengillä ja notkealla vartalolla.


Lehdosta pääsee nousemaan Tahkon rinteitä kohti melkoisen jyrkästi.


Rinteeltä vilkkuu purovesi ja rehevä lehto- ja korpikasvillisuus. Kesän valo antaisi näylle paljon lisää linnunlauluineen.



Jylhyys alkaa näkyä.



Olemme itäpuolella Tahkomäkeä, Syvärin selkävedet saarineen näkyvät.


Täältä lähistöltä löytyy nuotiopaikkakin.


Nyt olemme kiivenneet Tahkon laskettelurinteille. Tahkolahti ja matkailubisnekselle omistettu Sääskiniemi.


Hissituolit työttöminä.


Matka jatkuu ja ohitamme länsirinteet.


Kirkkaalla säällä täältä näkee paljon ihanaa savolaista järvimaisemaa, kuten taustalla Kypäräisen ja Pisan korkeat hahmot.


Kulkeminen alaspäin laskettelurinnettä kysyy varpailta kestävyyttä.


Loppumatka kuljetaan Tahkoselän läheisyydessä varsin leveällä reitillä metsän värejä ihastellen.


Päätämme polkumme Hiekkoniemen kodalle, jonka vieressä solisee puro. Patikointimatkaksi tuli noin kymmenen kilometriä, ja muuten matkaa jatketaan vielä neljällä pyörällä.


Pienehköä tietä pitkin pääsee vanhan kaivoksen laavulle Rahasmäelle. Laavu on entisen kvartsiittilouhoksen pohjalle muodostuneen lammen äärellä.


Erikoisen väristä vettä ympäröi muhkeat kvartsiittireunat. Louhoksen voi kiertää turvallisesti aidan takana.


Täällä ollaan noin 270 metrissä Rahasmäen Korkea-ahon korkeuskäyrillä.
Jos haluaa patikoida kokonaan Tahkon kierron, myös tämä laavupaikka on reitillä. Koko kierto on 20km, josta teimme nyt puolikkaan. Talvisin reitillä on hiihtolatuja ja moottorikelkkaväyliä. Reitti on luokiteltu keskivaativaksi.