maanantai 9. syyskuuta 2013

Maisemamelontaa Koillis-Savossa

Arvokkaat maisema-alueet houkuttelevat aina uudelleen lähelleen. Pisan seutu on jo lapsuudesta rakas, ja nytkin sen tuntumassa on vallan ihanaa viettää luontopäivää.


Kanootin vieminen rantaan oli erittäin helppoa Nurmes-tien (75) levähdyspaikalta, Loukkulahden rannalta, noin viisi kilometriä Lastukosken kanavalta pohjoiseen. Ylä-Siikajärvi välkehti aamuauringossa ja edessä siintivät nuo mieluisat mäet.


Tuuli puhalteli suoraan vastaan, joten tällä kertaa ei aloitettu verryttelemällä, vaan meloa saatiin ihan reippaasti.


Saaren kupeessa sitten levättiin, lämpimässä elokuun aamuauringossa.

Meille entuudestaan tuntematon Rahkomäki nousee varsin jyrkkänä
Ylä-Siikajärven pohjukan ja Lehtoniemen kupeessa.


Vesiraja on laskenut nelisenkymmentä senttiä keväisestä.


Valkeissalmen kautta päästiin kapealle Valkeiselle, jonka rannalla on vain muutama talous,
sitäkin enemmän vapaa-ajan mökkejä.


Evästauko pidettiin luvan perästä sukulaisen mökkirannassa, jossa sai tuntuman näiden vesien ominaisuuksiin.
 Edessä Pieni Pisa.

Syksyyn kääntyminen näkyy jo ruohikoissa.

Rannat ovat hiekkaa, vesi äärimmäisen kirkasta, vesikasveja on vähän,
kuten nämä nuottaruohot.


Kallioiset rannat avautuvat kohti Pisaa.



Vieressä vasemmalla Salmenpelto, jossa kulkee mukava maisematie näkymineen Pisalle
ja toisaalta Kypäräiselle ja Mustikka- ja Katkonmäelle.


Pisa 270,6 m ja Pieni Pisa 170 m.


Lähellä Valkeisen eteläpäätä kiirehti joutsenperhe tekemään lentoharjoituksia omaan rauhaansa.


Pisan jyrkänne vilkkuu ylhäällä metsän keskellä, lahden vesi on puhdasta, pikkukalat käyvät aivan matalalla rantahiekalla. Kyllä arkipäivähuolet on jo jääneet kauas mielestä.


Tulomatkalla koetimme etsiä Pisanpuron suuta, vaan löysimme vain toisenlaisen elämän jälkiä. Ilmeisesti minkki on aukonut simpukoita.

Tuuli oli nyt toki myötäinen, jopa vaahtopäiksi yltyvä.
Takana näkyy Pisaa vastapäätä kohoavat Mustikkamäki ja Katkonmäki.


Nyt ohitimme Rahkomäen kaukaa, ja se hahmottuikin tässä valossa melkoisen massiivisena.



Mutta mitä ihmettä tekee tällainen rumilus kaiken kauniin keskellä Tuliniemessä? Millä luvalla ja mitä varten?


Loukkulahti, aloitus- ja paluupiste. Kirkas vesi, lämmin aurinkoinen päivä, upeat maisemat, kiireetön ekologinen vesilläolo ja omilla voimilla liikkuminen tekivät taas mielelle ja ruumiille äärettömän hyvää.



Jos etsit rauhaa, erämaata, erilaista retkeä, tässä sulle yksi vaihtoehto! Jokaisesta retkestä voi tehdä omanlaisensa, kunkin voimille ja kiinnostukselle sopivan. Luontoa löytyy ihan läheltäsi; aivan maisemien aatelia, vakuuttaa Metsänpiika.