 |
Vanha polku Pisalle näkyy vielä kartoissa, mutta ei maastossa.
Löytyisikö väylä Korjanperälle kumminkin? |
 |
Mahtava kotkansiipi-harmaaleppälehto hurmasi heti alkuun.
Oli kesäkuun ensimmäinen päivä. |
 |
| Soliseva pikkupuro täydensi alkuelämyksen. |
 |
| Kotkansiivistä tuli ylevä ja hurmaantunut olo. Niitten tuoreutta piti huokaillen ihastella. |
 |
Kun löysimme ensimmäisen jyrkänteen, tiesimme kääntyä kulkemaan sen alapuolella kohti luode-pohjoista.
Olimme Pisan itäpuolen rinteillä. |
 |
| Sateitten jälkeen kalliot valuivat vettä. |
 |
Jyrkkää kalliota riitti... Mutta kadotimme sankassa metsässä maamerkit,
emmekä osuneet Korjanperän kiviputoukselle. |
Pääsimme kuitenkin vaaran laelle aikamme kuljeskeltuamme. Olimme kulkeneet rinnettä korkeimman paikan ohi, mutta tutut näkymät veivät meidät tornin kohdalle. Pettymykseksemme uutta tornia ei oltu saatu rakennettua vieläkään. Tämä taas tietää sitä, että kun se on saatu joskus paikalleen, on meidänkin tultava se testaamaan.
Tässä olemme Korjanperän yläpuolella. Maisemat täältä ovat edelleen parhaimmat kohti Siikajärveä, Mustikkamäkeä ja muita Pisaa matalampia vaaroja.
 |
Uudet teräsportaat on jo melkein valmiit.
Laskeuduimme niitä pitkin alas etsiäksemme toista kautta Korjanperän järkäleet. |
 |
| Ja täällähän se löytyy, mahtava ja vaikuttava kivivirta. |
 |
| Tämä näky saa hiljaiseksi. |
Nyt osasimme suunnistaa sankassa metsässä paremmin kohti lähtöpaikkaamme. Kuljimme saniaismetsän läpi linnunlaulun täyttämässä kesäsunnuntaissa. Puro solisi, vihreys valloitti. Ja me olimme tehneet hienon oman seikkailun Pisan rinteillä.
