Niittylahden retkeilyreitillä ensimmäisenä luonnonpäivänä 31.8.2013

Ulkoilu- ja retkeilyalue Vehmersalmentien (nro 539) varressa Kuopion kaupungin alueella tarjoaa levollisia maisemaelämyksiä ja luonnonrauhaa.

Kymmenen kilometrin mittainen retkeilyreitti yhdistää kaksi luonnonsuojelualuetta toisiinsa, Tonkkurinmäen ja Mustamäen luonnonsuojelualueet.

Tonkkurinmäen selänne upeine männikköineen.

Tämä selänne rauhoitettiin vuonna 1974 merkittävänä geologisena kohteena,
 luonnonmaiseman ja metsäkasvillisuuden suojelualueena.

Selänteen päälle kiipeämistä helpottaa muutamat portaat.

Selänteen korkein kohta on 143 m merenpinnasta. Komealle, tasaiselle kivelle nouseminen kannattaa, sillä maisema aukeaa kohti Kuopiota ja Kallavettä. Näköalapaikkoja löytyy lisää pitkin selännettä.

Retkipolku kulkee osin metsänhoitotietä, jolta poikkeava polku ei kovin hyvin hahmotu heikosti näkyvien merkintöjen takia. Tämä ongelma on hyvin monella retkeilyreitillä, ja saattaa usein eksyttää.
Polun varrella kohtaamme pikkuisen Joutenlammen.

Järeiden kuusten katveessa on turvallista kulkea, vaikka mistäpä sitä tietää, millaisia otuksia kivien takana kurkkii!

Tässä vaiheessa alkaa jo evästauko tulla mieleen, ja kaivataan tulevaa laavua.
Vaan laavu olikin niin miehitetty, että matkaa oli pakko jatkaa ja etsiä eväspaikka sammalkiviltä. Laavu on pikkutien päässä, joten sinne on helppo tulla vaikka autolla ja kuljettaa isommankin eväskuorman tulille.

Saavutimme lopulta Mustamäen luonnonsuojelualueen, jossa on useita katselupaikkoja kallioisilla jyrkänteillä. Mustamäki on suojeltu v. 1974 geologisena muodostumana ja metsäkasvillisuuden ja maiseman suojelualueena.

Kalliot nousevat nelisenkymmentä metriä järven pinnasta. Paikoitellen kalliot putoavat pystysuorasti veteen. Alla siintelee Mustajärvi.

Vihreässä sammalmetsässä virtailee metsäpuro.
Sen värikkyys pysäyttää.

Kaupunki on hankkinut katselutornin v.2012, ja sieltäpä kelpaa maisemia tutkia ja kiikaroida.

Rytmikkäät kivet pistävät silmään retken loppupuolella.

Niittylahden retkeilyreitti alkaa ja loppuu tässä puuvanhuksen luona. Se on Kuopion kaupungin Harjulan tilalla kasvanut petäjäpuun latva. Harjulan tilan omisti eversti, ritari, Suomen sodan sankari C.L.Lode. Puu on ollut historiallisesti ja maisemallisesti arvokas Kuopiossa. Sen ikä on arviolta 240 vuotta. Turvallisuussyistä se oli kaadettava v.2005, ja sen latvaosa on tuotu Niittylahteen, jonka takamaita Lode aikoinaan omisti. Tyviosa seisoo edelleen Kuopiossa Niuvantien risteyksessä.

Maisemamelontaa Koillis-Savossa

Arvokkaat maisema-alueet houkuttelevat aina uudelleen lähelleen. Pisan seutu on jo lapsuudesta rakas, ja nytkin sen tuntumassa on vallan ihanaa viettää luontopäivää.

Kanootin vieminen rantaan oli erittäin helppoa Nurmes-tien (75) levähdyspaikalta, Loukkulahden rannalta, noin viisi kilometriä Lastukosken kanavalta pohjoiseen. Ylä-Siikajärvi välkehti aamuauringossa ja edessä siintivät nuo mieluisat mäet.

Tuuli puhalteli suoraan vastaan, joten tällä kertaa ei aloitettu verryttelemällä, vaan meloa saatiin ihan reippaasti.

Saaren kupeessa sitten levättiin, lämpimässä elokuun aamuauringossa.

Meille entuudestaan tuntematon Rahkomäki nousee varsin jyrkkänä
Ylä-Siikajärven pohjukan ja Lehtoniemen kupeessa.

Vesiraja on laskenut nelisenkymmentä senttiä keväisestä.

Valkeissalmen kautta päästiin kapealle Valkeiselle, jonka rannalla on vain muutama talous,
sitäkin enemmän vapaa-ajan mökkejä.

Evästauko pidettiin luvan perästä sukulaisen mökkirannassa, jossa sai tuntuman näiden vesien ominaisuuksiin.
 Edessä Pieni Pisa.

Syksyyn kääntyminen näkyy jo ruohikoissa.

Rannat ovat hiekkaa, vesi äärimmäisen kirkasta, vesikasveja on vähän,
kuten nämä nuottaruohot.

Kallioiset rannat avautuvat kohti Pisaa.

Vieressä vasemmalla Salmenpelto, jossa kulkee mukava maisematie näkymineen Pisalle
ja toisaalta Kypäräiselle ja Mustikka- ja Katkonmäelle.

Pisa 270,6 m ja Pieni Pisa 170 m.

Lähellä Valkeisen eteläpäätä kiirehti joutsenperhe tekemään lentoharjoituksia omaan rauhaansa.

Pisan jyrkänne vilkkuu ylhäällä metsän keskellä, lahden vesi on puhdasta, pikkukalat käyvät aivan matalalla rantahiekalla. Kyllä arkipäivähuolet on jo jääneet kauas mielestä.

Tulomatkalla koetimme etsiä Pisanpuron suuta, vaan löysimme vain toisenlaisen elämän jälkiä. Ilmeisesti minkki on aukonut simpukoita.

Tuuli oli nyt toki myötäinen, jopa vaahtopäiksi yltyvä.
Takana näkyy Pisaa vastapäätä kohoavat Mustikkamäki ja Katkonmäki.

Nyt ohitimme Rahkomäen kaukaa, ja se hahmottuikin tässä valossa melkoisen massiivisena.

Mutta mitä ihmettä tekee tällainen rumilus kaiken kauniin keskellä Tuliniemessä? Millä luvalla ja mitä varten?

Loukkulahti, aloitus- ja paluupiste. Kirkas vesi, lämmin aurinkoinen päivä, upeat maisemat, kiireetön ekologinen vesilläolo ja omilla voimilla liikkuminen tekivät taas mielelle ja ruumiille äärettömän hyvää.

Jos etsit rauhaa, erämaata, erilaista retkeä, tässä sulle yksi vaihtoehto! Jokaisesta retkestä voi tehdä omanlaisensa, kunkin voimille ja kiinnostukselle sopivan. Luontoa löytyy ihan läheltäsi; aivan maisemien aatelia, vakuuttaa Metsänpiika.

Lintharjun luonnonsuojelualue Suonenjoella on tutustumisen arvoinen

Patikoijalle, ulkoilijalle ja kuntoilijalle löytyy oivalliset maastot Lintharjun monimuotoisesta luonnosta. Meidän aloituspisteemme sijoittui Metsäntutkimuslaitoksen lähettyville.

Lintharjun pääselänne on luonnonsuojelualuetta ja sitä voi ihailla erimittaisilla luonto- ja ympäristöpoluilla. Polun rastitauluja on jopa 35 kappaletta, ja ne kertovat ympäröivästä luonnosta ja kulttuurista. Me jätimme suojelualueen ulkopuolisen polun kulkematta.

Kumpuilevassa maastossa on kauniin pyöreitä suppalampia, kuten tämä Pieni Palolampi.

Kuinka voikaan pystyssä kasvavat mäntypuut rauhoittaa mieltä! Tulepa tänne rauhoittumaan ja keräämään voimia.

Polun varella esittäytyy lehtivihreätön mäntykukka.

Luonnon omat harmaat sävyt miellyttävät silmää; siinä on ikiaikaisuutta.

Mustikkavaltainen aluskasvillisuus on houkutteleva..

..niin houkutteleva, että jokainen meistä uppoutui luonnon välipalalle.

Harjun useat suppalammet ovat kasvaneet osittain umpeen.

Lintharjun pääselänne on kapea ja jyrkkä, vain noin 15-25 metriä leveä.

Täältä voi ihailla harjukumpumaastoa ja suppakuoppia, joissa on suokasvillisuutta.

Onkilammen rantaan laskeutuessa tulee eteen lehtokorpi.

Lintharju on merkittävä pohjavesialue.
Suurin pohjaveden purkautumiskohta on Onkilammen alue.
 Lampeen noroilee lähteikkörivistöjä.

Täällä kasvaa harvinaisuuksia, kuten pohjanruttojuuri.

Tervaleppäkorpi on rehevä ja runsas.

Luontopolku kiertyi yli pääselänteen toiselle puolelle ja alas Ahvenlammen rantaan.

Runsaan kanervakasvuston takana kukkii samalla värisävyllä vaatelias harjukasvi, kangasajuruoho.

Paisterinteillä kasvaa komeaa jäkälää,
paras siis pysyä polulla,
ettei jäkälä vaurioidu.

Vaihteeksi tulee eteen oikea suo lakkoineen ja vaivaiskoivuineen.

Ja missä kasvaa näin suuria juolukanvarsia?

Hieman harhailtuamme löydämme paikallisen asukkaan opastamana Palolammen laavulle.
Loppueväät voi nauttia täällä, katsellen kaakkuripariskunnan rauhallista liikehdintää.

Lintharjulla voi kulkea joko 3, 8 tai 14,5km:n mittaisia polkuja, ja varioida oman mielen mukaan. Nämä reitit kuuluvat Sisä-Savon retkeilyreitistöön, mutta toivoisin lisää konkreettista infoa maastoon, jotta tämä suojelualue tulisi enemmän tunnetuksi myös ulkopaikkakuntalaisille. Se on toimiva läpi vuoden: voit patikoida, marjastaa ja sienestää, hiihtää ja lumikenkäillä. Ja kun pysyt nimenomaan suojelualueella, vältyt näkemästä maa-aineksen ottopaikkoja ja ampumarataa.